sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Haastelappu raastupaan! ..tai ainakin melkein.

Kuin varjoissa vaaniva ninja, teki indeed yllätyshyökkäyksen ja jätti jälkeensä seuraavanlaisen haasteen:
1. Nimeä 15 bloggaajaa.
2. Ilmoita heidän nimeämisistään heidän blogeissaan.
3. Jaa 7 faktaa itsestäsi.
4. Kiitä bloggaajaa joka nimesi sinut.
5. Lisää Versatile Blogger Award -kuva blogipostaukseen.



Ninjailit hyvin, indeed, ja kiitokseni myös kivasta viestistä. Vallanhan sitä meinasi punastua.. Faktojen keksiminen oli äääääärimmäisen vaikeaa, ja pää punaisena ja puhisten niitä yritin miettiä. Sain ne kuitenkin raavittua kokoon, pitkällisen rupeaman jälkeen.. Nimeämiset jätän ainakin toistaiseksi myöhempään ajankohtaan.

1. Olen hamsteri. En pieni ja pörröinen, vaan keräilijä. Repustani löytyy kaikki tarpeellinen ja tarpeeton, kaikki mitä joskus ehkä saattaa tarvita, tätä-olisi-ehkä-saattanut-tarvita-viime-vuonna -tyyppinen tavara, sekä tätä-nyt-ei-ainakaan-tarvitse-mutta-otetaan-nyt-silti. Reppuni joutuu kestämään enemmän kuin himovaeltajien rinkat, ja kulkuani säestääkin toisinaan vetoketjujen ja saumojen ritisevä valitus. Käsilaukun rajallisen koon vuoksi siellä kulkee ainoastaan kaikkein olennaisin ja tärkein mukana. Kuten nyt vaikka ruuvimeisseli viidellä vaihtopäällä, sekä onki-setti. Talvella..

2. Suunnilleen ainoa hyvin tarpeellinen repustani puuttuva asia on navigaattori. Suuntavaistoni on suorastaan legendaarinen. Tai siis sen puute. Ennen pystyin vetoamaan siihen, etten ole asunut tässä kaupungissa vielä kauaa, mutta nykyään se ei oikein mene läpi, sillä kohta starttaa jo kymmenes vuosi... Olen eksynyt kauppakeskuksessa, paluumatkalla risteyksessä mietin mistä suunnasta mahdoin tulla (ja valitsisin väärän jos olisin kuski), ja opastukseni ovat aina laatua "..ööm... no se on.. öh.. siinä on liki se.. no se semmonen... kyl sä tiät!"

3. Minulla on pisamia. Vaikka niitä ei ennen ole ollut. Olen likempänä kolmea- kuin kahtakymmentä, ja minulle ilmestyi pisamia. Ne ovat oikein hyvä lisä vaaleanpunaisen hupparin, Hello Kitty-korviksien ja letitettyjen hiusten kanssa. Kyllä kaupan kassat nyt hullaantuvat...

4. Juttelen eläimille. Siis muillekin kuin omilleni. Oman karjan kanssa tulee juteltua päivittäin, ja aina toisinaan se leppoisa jutustelu äityykin sanaharkaksi ja tuntikausien mökötykseksi. Siinähän nyt ei ole mitään kummallista. Mutta juttelen myös luonnoneläimille. Lajilla tai paikalla ei ole mitään väliä, kunhan vain on pörröinen neli- tai kaksijalkainen elikko, niin minä höpötän kyllä. Ei ehkä pitäisi. Puistonpenkillä huitovat elämäntapafilosofitkin vaikuttavat olevan enemmän tässä maailmassa, kuin toripululle jutteleva lettipäinen nainen. Ei muuten, mutta kun se toripulu tuntuu vastaavan..

5. Vaikka mitään muuta en osaisikaan ja olisinkin täysin tumpelo kaikessa, niin yhdestä asiasta voin olla ylpeä. Minulla on taito, lahja, jota kaikilla ei ole. Osaan liikuttaa vain yhtä silmää kerrallaan. Haaveilen silti toisesta, vielä hienommasta taidosta: Tahtoisin pystyä puhaltamaan savua korvista! Olisin joka bileiden ehdoton keskipiste ja coolein mimmi, jos silmien muljauttelun ohella tussauttelisin tupakansavut korvista ulos. No, ainakin minulla on ylevä haave ja päämäärä elämässäni.

6. Eläimille höpöttely ei muuten jää pelkkään puhumiseen, vaan laulan niille myös. Keksin niistä päivän aikana useita pilkkalauluja, ja laulaa luikautan ne ilmoille. Kissat eivät välitä, mutta koirat tulevat vaatimaan selitystä moiselle vääryydelle. Ja taas on kina käynnissä. Joskus harvoin, jos ne näyttävät vastoin normaalia olotilaansa ja ulkomuotoaan jotenkin suloisilta, tai ainakin suloisehkoilta, saatan loilottaa myös hellittelylaulun. Mutta tätä tapahtuu hyvin harvoin. Tuskin koskaan. Mitä nyt suunnilleen joka päivä.

7. Laulan muutenkin paljon. Vaikka sekään ei kyllä sopisi, sillä kuulostan lähinnä auton alle jääneeltä varikselta. Mutta pyrin laulamaan vain kotona. Tai yksin ulkona. Tai ainakin sellaisten ihmisten läsnäollessa, jotka tunnen. Tai luulen tuntevani. Ja kauppakeskuksessakin vain ihan hiljaa. Raakunnan lisäksi laulamisessani on toinenkin huonohko puoli, nimittäin alitajuntani tunkee väliin alkuperäiseen tekstiin kuulumattomia sanoja. Viimeisimpiin kuuluu "Banaani nukahtaa iltapäivän kuumuuteen..". Rasittavampi on silti eläinversio Pelle Miljoonan biisistä Moottoritie on kuuma..

"..sisko tahtoisi näädän, mutta moottoritiel' on puuma!

....maailma on rotta! ON!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti