maanantai 24. lokakuuta 2011

Maulahden kotisairaala

Olen tässä nyt muutaman päivän kärsinyt kovista pääkivuista, ja joinain hetkinä olen pystynyt ainoastaan makaamaan sängyssä peiton alla kärvistellen. Mutta onneksi minulla on koulutettua hoitohenkilökuntaa: Yksi huolehtii ääreisverenkierrostani, ja lämmittää jalkojani; toinen huolehtii yleisestä turvallisuudestani ja henkisestä hyvinvoinnistani vahtimalla sängyn vieressä, ja jos tilanne näyttää Vartijan mielestä huonolta, hiipii se viereeni rutistettavaksi; kolmas tapittaa vieressä ruoka-aikaan ja vahtii etten vain tukehdu syömisiini, ja auliisti uhrautuu jätemyllyn osaan mikäli en jaksakaan kaikkea; ja viimeinen, eli hyrisevä kattilainen, toimii niin yleislämmittäjänä kuin fysioterapeuttinani, pitäen huolta ainakin käsien lihaskunnosta rapsuttelun muodossa, sekä muista lihaksista möyhen.. siis hieromalla ja antamalla akupunktiota.

Koko ajan minulla on myös seuraneitejä ja -herroja, ja sosiaalisten tarpeitteni tyydyttämisestä pidetään huolta ehkä vähän liiankin kanssa. Minä kun olen kuullut, että sairaana täytyisi levätä. Mutta jos kysyy toiselta sisar ei-niin-hento karvaiselta mielipidettä, saa saman vastauksen kuin ensimmäiseltäkin, eli lepo ei kuulu tämän hoitolaitoksen toimintatapoihin. Sama on vastaus myös tohtori Koiralta kysyttäessä, kuin myös professori Hyrinä-Kattilaltakin.

Vaikka kuri on rankka ja raaka täällä, saan kuitenkin ulkoilla valvotusti ja soittaa silloin tällöin äidille. Puheluita kyllä valvotaan, etten vain lähetä mitään salaisia viestejä ulkopuolelle, ja niiden kestoonkin puututaan tarvittaessa. Turhaan tarvitse jaaritella. Tietokoneen käyttöänikin rajoitetaan, kun professori Hyrinä-Kattila yrittää sysiä minua pois koneen äärestä päästäkseen itse kirjoittelemaan sekavia tekstejä ja kummallisia viestejä. Ovat varmaankin täynnänsä lääketieteellisiä termejä, ja siksi en niitä ymmärrä.

Mutta loppujen lopuksi täällä on kuitenkin ihan mukavaa. Vaikka jokaista liikettäni ja hengähdystani valvotaankin, ja kaikki neljä hoitajaani ovat vähän turhankin innokkaina antamassa vierihoitoa, ovat nämä hoiturit kuitenkin parhaat maailmassa ja äärettömän omistautuneita työlleen.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Possessiivisuffiksi - minulla on oikeus (The Animals vs. Possessive Affix)

Tänään sen tein. Asian, joka olisi pitänyt tehdä heti alkuun, silloin kun ensimmäinen lemmikki tuli taloon. Kirjoitin otteita ihmisoikeusjulistuksesta lapulle jääkaapin oveen. Koirien kuolaisten kuonojen tasolle. Noita oikeuksia kun surutta tallotaan niillä söpösillä pikkutassuilla mennen tullen, ja yleensä siinä välissäkin vielä. Kutsuin kaikki koolle, luin lapun, ja kiinnitin sen oveen niin että pikku diktaattorit voivat sieltä aina käydä tarkistamassa, jos unohtavat jonkun kohdan.

Artikla 2:
Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta
.
Tämä koskee siis myös minua!

Artikla 3:
Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.
Tämä tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse koko aikaa pelätä jonkun karvaturvan hyökkäystä nurkan takaa tai sängyn alta. Lopeta siis vaaniminen.

Artikla 4:
Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

Minun ei siis tarvitse rahnuttaa taukoamatta korvan takaa, toimia henkilökohtaisena ulkoiluavustajana, kokkina, tarjoilijana tai minään muunakaan, sillä en ole orjanne!

Artikla 5:
Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

Ei siis tukehduttamisyrityksiä suukoilla, ei kylmiä neniä paljaalle iholle, eikä rojahtamista naaman päälle kun nukun!

Artikla 9:
Ketään ei saa mielivaltaisesti pidättää, vangita tai ajaa maanpakoon.
Minä siis saan kulkea ovista, ette voi pitää minua vankina omassa kodissani! Sallittuja eivät ole myöskään yllätyshyökkäykset, jossa kaksi makaa peittoni päällä pitäen minua aloillaan kolmannen suorittaessa edellisen kohdan vastaisia toimia, kuten juuri kitarisojen puhdistusta.

Artikla 13:
   1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa kunkin valtion sisällä.
Saan siis liikkua minne itse tahdon. Myös talon sisällä.

Artikla 17:
   2. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.
Siis jos minulla on nakki, on se nakki minun, eikä sitä saa kukaan minulta ottaa. Mun nakki!

Artikla 24:
Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin.
Minulla on siis oikeus nukkua (ei, en ole silloin kuollut ja välttämättä tarvitse elvytystä), ja käydä vapaa-ajan riennoissa ilman teitä.

torstai 13. lokakuuta 2011

Mä kelaan vaan

Moneenkin kertaan olen kuullut, että minä olen pitkäpinnainen ja minulla on lehmän hermot. Mutta se johtuukin siitä, että kukaan ei ole nähnyt minun täyttelevän järjettömiä kaavakkeita. Tämän jälkeen luonnehdintaa korjattaisiin muotoon "pitkälti katkennut pinna ja hermot kuin hullulla lehmällä". Ja jos joku muu vielä erehtyisi sanomaan rauhalliseksi, aiheuttaisi se tukahdutettujen pyrskähdysten aallon ja monia häveliäitä poistumisia seinän taakse nauraakseen röhönauruaan.

Vihaan kaavakkeita. Minkä hemmetin takia niissä ei voi lukea suomen kielellä ja ymmärrettävästi kaikki asiat, vaan täytyy käyttää niiden tulkitsemiseen kolmea sanakirjaa (joista kaksi ulkomaankielisiä), muinaisia riimuja ja vielä kilauttaa kaverille. Tai kilahtaa kaverille.. Miksei voi lukea yksinkertaisesti "haravointi", sen sijaan että naputellaan siihen paperiin "kuolleiden kasvinosien manuaalinen poistaminen"? Tai miksei kysytä ihan suoraan, että viekö koslasi paljonkin bensaa kun köröttelet töihin? Ei, paljon kivempi on ollut sinne ilkikurisesti naureskellen näpytellä, että selostapa nyt juurta jaksaen tulonhankkimiskustannukset transportaation osalta. Oikeasti, siinä vaiheessa kun kaavakkeen täyttöohje on pidempi kuin itse kaavake, on jotain mennyt pieleen..

Missä voi hakea ylimmäisen kaavakemestarin virkaa? Minäkin tahdon keksiä mielipuolisia kiertoilmauksia yksinkertaisille asioille, ja salaa katsella kun ihmiset joutuvat niitä lappujani täyttelemään. Siellä istuisin yksisuuntaisen peilin takana suuressa toimistossa ja natustaisin kuivahtanutta pullaa myhäillen nerokkaille sanaväännöksilleni ja tolkuttomille liitevaatimuksilleni. Ihmisparkojen reaktioista jo tietäisin, mitä kohtaa paraikaa täytellään: Silmienpullistus viittaa kohtaan 26E ja sen liitteen kolmannen sivun ylälaitaan. Aika vekkulisti se olikin sinne laitettu, täytyy myöntää, eikä varmasti tajua tuokaan täyttää sivun kääntöpuolta ylösalaisin, ja joutuu tiskille päästyään aloittamaan kaiken alusta.. Muahaha.