Kevättä, perrrrrrrrkele..

Koko talven olen tätä odottanut, kevättä. Olen herkeämättä haaveillut  ihanaisesta hiirenkorva-ajasta, ja vahdannut ensimmäisiä merkkejä lumikinosten peittäessä vielä mannut ja pienet omakotitalot alleen. Olen huokaillut ja hekumoinut, ajaen kanssaihmiseni epätoivon partaalle intoillessani pienimmistäkin kevät-ehkä-saattaa-tulla-joskus-kuukausien-kuluttua -merkeistä. Nyt se vihdoin on täällä. Ja minä kiroan. Vuolaasti.

Aivan ensimmäinen kevään merkki oli aivastelu. Maaliskuun alussa. Viikon jaksoin nauraa satunnaisille pärskähdyksilleni, mutta sitten alkoi jo kyrsiä. Joka kerta kun yksinäinen siitepölyhiukkanen jostain maailman kaukaisesta kolkasta eksyi Suomen rajojen sisäpuolelle, ilmoitti vainukoiramaisentarkka nokkani julkeasta rajatilaloukkauksesta. Nyt kun hiukkasia on hiukkasen enemmän, ja suurin osa jo kotimaista tuotantoakin, on julistettu poikkeustila ja päällä on Punainen hälytys. Kuulostan viikon ryypänneeltä ja kolme askia tupakkaa päivässä polttavalta keski-ikäiseltä mieheltä, ja näytän siltä, että purskahdan itkuun hetkenä minä hyvänsä. Aamuisin bussissa istuksiessani odotan, että joku kanssamatkustajista tulee osaaottavasti silittelemään päätäni ja lohduttamaan itkevää tyttörukkaa.

Myös koirat ovat huomanneet kevään tulleen, ja ovat päättäneet luopua talvivarustuksestaan. Hurtat näyttävät kapisilta katurakeilta, ja pihaa koristaa lumivaipan sijaan kaunis villapeite. Muutoinkin karvaiset vaatteet näyttävät nyt turkispaidoilta ja -housuilta, ja tietenkin olen hukannut vaateharjan. Enkä tietenkään muista ikinä ostaa uutta, vaikka joka kerta kaupan ohi kulkiessani asia juolahtaa mieleeni.

Kaikista selvin kevään merkki on kuitenkin se, että kehoni on saanut taas lisää väriä. Sinistä, violettia, kellertävää harmaata, punaista.. Kymmenet ja taas kymmenet mustelmat ja naarmut koristavat muutoin niin kalpeaa nahkaani, saaden minut näyttämään tarhaikäisen muksun psykedeeliseltä sormivärimaalaukselta. Iltaisin saan leikkiä omalaatuista cluedoa, kun yritän keksiä ruhjeiden alkuperää: "Kottikärryjen vasen kahva varaston edessä." "Rautaharavan neljä keskimmäistä piikkiä pihamaalla." "Keittiöpöydän ikkunanpuoleinen kulma kotona."  Ehkä on parempi jättää tänäkin kesänä hameet ja topit kaappiin koiden ateriaksi, jottei kukaan joutuisi syyttömänä paheksunnan kohteeksi ja pahoinpitelystäni epäillyksi.