Väliaikaista kaikki on vaan..

Kuumana kesäpäivänä Tenho käveleskeli rennosti pitkin pikkukaupungin katuja hyväntuulisena, mutta ehkä hieman tylsistyneenä. Supliikkimiehenä ja keppostelijanakin tunnetun Tenhon katseessa vilkkui ilkikurinen pilke hänen silmäillessään ympäristöään. Pihat olivat autioituneet kesälomalaisten paettua mökeilleen, eikä kaduillakaan näkynyt muita kuin jäätelönmyyjä ja pari mummoa. Riittävästi siis harmittomaan jekkuun..

Tenhon roteva rakenne, tumma ääni ja itsevarmuus loivat hänestä vakuuttavan  ja uskottavan pilailijan, joten hänellä ei ollut mitään vaikeuksia sepittää tarinoitaan, varsinkaan sellaisille ihmisille, jotka eivät häntä tunteneet. Iloisin mielin Tenho siis jatkoi kulkuaan, ja suuntasi kohti jäätelökioskia ja mummoja.

Tiskille päästyään hän kävi rouvien kanssa juttusille, puhellen niitä näitä, kuten päivitellen helteistä säätä ja sateiden vähyyttä. Mummot nyökyttelivät harmaita päitään, Tenhon kiivaasti miettiessä seuraavaa siirtoaan.
"...mutta kyllä se Taivaan Isä meitä nyt niin koettelee tällä kuumuudella." turisi toinen mummoista, toisen taivastellessa hieman lisää.
Tarkkasilmäiset olisivat tässä kohtaa huomanneet hieman tavallistakin kirkkaamman tuikahduksen Tenhon tenhoavissa silmissä, mutta mummot olivat moisesta autuaan tietämättömiä.
"No mutta minähän voinkin tarjota rouville jäätelöt, niin saadaan Teidän ja Taivaan Isän välit taas paremmalle tolalle, hehheh. Ai mutta anteeksi, olenpas minä tökerö. En lainkaan ole esitellyt itseäni. Tuomas Ankeroinen, tämän kylän uusi kirkkoherra." Mummojen haltioituneet katseet mittailivat Tenhoa päästä varpaisiin, todeten hänet vallan sopivaksi uudeksi paimenekseen, ja vuolaasti kiittelivät kirkkoherraa tämän ystävällisyydestä ja kohteliaisuudesta. Edellisen kirkkoherran käytöstavoissa kun oli kuulemma toivomisen varaa, ja niin oli lepsukin vielä, ettei Herran tahtoa sillä tavalla voinut mitenkään kyllä toteuttaa. Mutta onneksi nyt saatiin kylään oikea mies virkaan, joka osaa varmasti asiansa!

Siinä sitä sahatyöläinen Tenho keskusteli henkeviä kahden lumoutuneen mummon kanssa, viettäen kesälomaansa kirkkoherrana ja jäätelöä maistellen. "Ei ole hullumpi virka tämäkään" ajatteli Tenho. Olkoonkin, että Herran huoneessa hän oli käynyt viimeksi rippikouluikäisenä. Mutta mitäpä pienistä.

Eron koittaessa mummot vielä varmistivat, että pitäähän nyt Herra Ankeroinen varmasti sitten sunnuntaina messun? "No tottahan toki! Ja rouvat ovat oikein lämpimästi tervetulleita kuulemaan Herran sanaa." Hyvillään mummot lupasivat istua heti ensimmäisessä rivissä, ja hartaasti kuunneella mitä uudella kirkkoherralla on sanottavanaan. Itsekseen myhäillen onnistuneesta hyvänmielen pilastaan, Tenho jatkoi matkaansa jättäen pappisvirkansa taakseen, ja aloittaen jälleen sahatyöläisenä lomailun.

Morjens, sano komeet toisilleen. Viimeisen kerran. Hyvää matkaa Tenho.