Äärimmäinen naisellisuuteni paljastui jälleen tässä päivänä eräänä, kun sain lahjaksi manikyyrisetin. Tuijotin tuota kahdeksanosaista palettia ymmärtämättä sen kaikkien osien tarkoitusta. Kuten nyt vaikka peili. Mitä ihmettä teen peilillä, kun viilaan kynsiäni? Katselen maireaa hymyäni kun kynnet kaunistuu? Vai peilailen sormiani joka suunnasta saadakseni täyden kuvan, että miltä ne näyttävät mistäkin päin katsottuna? En tiedä. En todellakaan tiedä.
Sitäkään en tiedä, mitä peeveliä tehdään pinseteillä kynsiä hoitaessa. Käteni eivät kasva karvaa, enkä ole muidenkaan naisihmisten tassujen nähnyt olevan turkin peitossa. Elleivät he sitten tosiaan käytä manikyyrisetin pinsettejä pitääkseen käsiään sileinä. Mene ja tiedä. Kysyä en ainakaan kehtaa.
Seuraavaksi katseeni kiinnittyi kahteen outoon välineeseen: Toinen oli päästään tylppä ja latuska, toinen taas terävä ja kaksihaarainen. Miksei näille ole käyttöohjetta? Vaadin kuvallisen selvityksen näiden toiminnasta! On täysin edesvastuutonta antaa moisia kapistuksia kenenkään haltuun ilman asiallista manuaalia. Luultavasti edes tuon kynsisetin valmistajalla ei ole hajuakaan mihin noita kuuluuisi käyttää, niitä nyt vain sattui olemaan ylimääräisiä varastossa ja ne tungettiin mukaan, että saataisiin hienomman näköinen valikoima. Näin sen täytyy olla.
Mutta loput osat ovat olleet oikein hyödyllisiä, ja niitä osaan käyttääkin: Kynsisaksilla voi leikata kanin turkkiin ilmestyneen takun, kynsileikkureilla leikellä samaisen pupun kynnet, ja metallinen viila on oikein oiva kapistus koirien kynsien hiomiseen. Viimeisellä, eli vinopäisillä kynisleikkureilla voi.. no.. Nehän ovat oikein hyvät kun.. No niiden tarkoitus on olla hauskannäköiset, ja huvittaa ihmisiä sympaattisella olemuksellaan. Näyttävät ihan papukaijalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti