Tänään piti niin ahkerasti opiskella kotona, mutta eihän siitä mitään tule. On taas vaihteeksi sellainen päivä, että unohdun yhtäkkiä omiin ajatuksiini. Saatan tuijottaa minuuttikaupalla tyhjyyteen, ja miettiä jotain niinkin tärkeää kuin painimista tanskandogin kanssa. Eikä minulla edes ole moista koiraa, tai kellään ystävällänikään, ei edes naapurissa. Pääkoppani on täynnä yhtä järjettömiä ja mihinkään mitenkään liittymättömiä asioita, jotka vain yhtäkkiä valtaavat ja lamauttavat kaikki aivojen toimintakeskukset. Ja todellakin siis yhtäkkiä: Tällaisina päivinä jopa puhuminen on liian vaativaa, sillä saatan zombiintua kesken lauseen. Ja olenpa joskus löytänyt itseni istumasta sohvalta tuijottamassa pimeää telkkaria toinen jalka housunpuntissa, kun koomakohtaus on vallannut kesken pukemisen.
Normaalisti aamuni kestävät tunnin verran, tänään olen kolminkertaistanut tuon ajan. Litra kahvia on sentään hieman nopeuttanut toimintaani, enkä enää pysähdy kuin kerran minuutissa muutamaksi sekunniksi. Ja normaalisti tuossa ajassa ehtisin ajatella neljä rönsyilevää aatosta alusta loppuun, mutta en tänään. Tänään olen liian hidas edes yhdelle. Viimeisin saavutukseni oli "kärpänen". Ei mitään muuta. Pelkkä "kärpänen".
Ja jos joku kuvittelee nähneensä minut tällaisena päivänä, hän on väärässä. Vaikka kuinka yrittäisin, en ikinä ehtisi lähteä kotoa ihmisten aikaan. Testattu on. Normaalistikin saatan vaipua horroksen omaiseen tilaan, mutta se on tämän rinnalla hyyyyvin pientä. Eikä tähän vaivaan auta edes mikään. Tai ainakaan en ole vielä keksinyt sellaista lääkettä. Toisinaan saatan tointua muutamassa tunnissa, mutta monesti olen koko päivän muka paikalla, ja silti jossain aivan muualla. Tänäänkin vietän todennäköisesti lopun päivää löytäen itseni milloin mistäkin, erittäin syvällisiin pohdintoihin uppoutuneena. Kuten esimerkiksi ratkomassa kinkkistä arvoitusta siitä, että minkä ihmeen takia ajattelin kärpästä..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti