Helvetin esiaste. Siis alennusmyynnit. Vannoin jo, etten enää ikinä lähde kaupungille, mutta luultavasti petän lupaukseni ennemmin tai myöhemmin.
Aamulla jo olisi pitänyt arvata, ettei tästä päivästä voi tulla hyvä. Heräsin aivan liian aikaisin, ja vielä sellaiseen asiaan, johon ei kuuluisi edes herätä. Nimittäin sähkökatkokseen. Tai oikeastaan sähköjen palaamiseen. Latauksessa ollut kännykkä piipatteli, olohuoneessa skanneri ulvoi, ja eteisen sähkökaappi paukkui. Nämä seikat olisin aivan hyvin voinut sivuuttaa kääntämällä kylkeä, mutta koirat olivat eri mieltä. Niiden mielestä asiat olivat Huonolla Tolalla, ja emännän olisi tarkistettava tilanne! Siispä ne niin hennosti tulivat kaikki kolme loikkimaan uneliaan peitto- ja tyynykasan päälle, joka vastalauseeksi ynisi hiljaa ja yritti epätoivoissaan kaivautua syvemmälle vällyihin. Turhaan.. Naama kuolaa valuen (siis koirien kuolaa, ei omaani. Toim.huom.) könysin punkan pohjalta kahvin keittoon.
Muutaman tunnin kuluttua sain jo raahattua itseni bussipysäkille, paikalle, jolta minulla ei kauheasti ole hyviä muistoja. Tälläkään kertaa niitä ei tullut yhtään hankittua, vaikka alku vaikuttikin lupaavalta. Kaivoin setelin lompakosta ja lykkäsin sen kuskin kouraan, joka hitaasti näpyttelee koneeseensa summan, nappaa kuitin ja asettelee vielä hitaammin vaihtorahat kouraani, samalla katsellen syvälle silmiini. Tuijotus tuntuu aina takaraivossa asti vielä silloinkin, kun istahdan penkille. Sulloessani kuittia lompakkooni, huomaan sattumalta kuskin nyhtäneen minulta ylihintaa. No ilmankos sitä niin maireasti hymyiltiinkin.. Sain silti loputkin vaihtorahat, mutta en enää hymyä..
Ehdin olla kaupungilla vartin, kun jo ensimmäisen kerran vilkaisin kelloa koti-ikävä mieltä painaen. Mutta pari tuntia siellä oli vielä lorvittava. Siispä silmät suljettuina ja nenästä kiinni pitäen sukelsin rättien ja ryysyjen sekamelskaan, toivoen välttäväni tarjoushaukat ja alehait. Nahkamicroista tyyrpuuriin, tuubitopista paapuuriin ja kolme merimailia suoraan majakan tavoin loistavista kimallemekoista. Päähän täällä alkaa särkeä ja otsaan kasvaa metrinen tatti.
Toinen toistaan järkyttävämpi luomus iskeytyy hermopiikin lailla näkökenttääni, mutta löydän sentään pari mukavan näköistä neulettakin joita kokeilla. Riemumielin astelen pukukoppiin, vedän verhon kiinni, tarkistan että verho on kiinni, ja vielä varmistan sen todellakin olevan kiinni. Vedän toisen neuleista ylleni, katson peiliin ja jähmetyn. Sen ei pitänyt näyttää tältä. Ei todellakaan. Otin rekistä säädyllisyysasteeltaan lähinnä nunnaluostarin luokkaa olleen paidan, ja kuitenkin peiliin katsoessani näen aivan varmasti katossa roikkuvan punaisia lyhtyjä, kuulen saksofonin pehmeää soitantaa, ja taitaa Hugh Hefnerkin tuolla tallustella..
Pari tuntia kaupoissa kiertelyä, enkä löytänyt oikeastaan mitään. Paitsi eräästä liikkeestä uuden osaston, joka tosin on saattanut ollut siellä kaikki nämä vuodet kun olen siellä käynyt. En vain ehkä ole tullut huomanneeksi sitä. No, sattuuhan näitä. Aivan varmasti jokaiselle on käynyt niin.
Löysin siis kuitenkin jotain. Se ei kyllä tainnut olla edes alennustuote, mutta väliäkös tuolla. Mukaani lähti elokuva Painajainen ennen joulua. Enää ei tarvitsekaan odottaa kuin yksitoista kuukautta, että sen voi katsella..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti