Rakkiutta & Anakriaa

On äärettömän raskasta olla vastustamattoman ihana. Vaikkei ehkä heti uskoisi, mutta on se. Mitä tahansa teenkin, minne tahansa katsonkin, on aina jossain palvova, enemmän tai vähemmän karvainen olio ylistämässä ihanuuttani.

Aamulla kun avaan silmäni, on aika järjestää juhlakulkue ja heräämiseni kunniaksi julistetaan kansallinen pyhäpäivä. Minulle tuodaan lahjoja, jalkojeni juureen polvistutaan ja joikhataan muutamat värssyt siinä samalla. Juhlakansa saattelee minut kahvinkeittimelle hännät heiluen, ja mikäli kaikki eivät vielä ole huomanneet minun ylösnousemustani, käydään tietämättömille tolloille ilmoittamassa tämä ilouutinen. Halleluja!

Istuakaan en saa rauhassa, vaan vähintäänkin ovelaakin ovelampi ninjakissa on vaanimassa syliäni. Sillä on useita kieroja taktiikoita, joita se käyttää vaihtelevalla menestyksellä, mm. salamahyökkäys, rojahdus sekä "liikun niin hitaasti, ettei se ehkä huomaa". Tuota viimeisintä se pitää kaikista ovelimpana, mutta käyttää sitä vain ääritilanteissa. Eli silloin, kun olen kieltänyt kerta toisensa jälkeen sitä loikkaamasta syliini. Ja heittänyt sen pois viitisentoista kertaa. Eikä auta, vaikka sille kertoisi huomanneensa sen aikeet. Ei, vaan se jatkaa kameleonttimaista liikehdintäänsä muina kissoina..

Myös ötökkämaailma palvoo minua. Kokonainen hämähäkkiarmeija seuraa liikkeitäni herkeämättä ja pyrkii tilaisuuden tullen iholle. Vaikka ne yrittäväkin liikkua hiljaa ja käyttävät seittejään vaaniakseen jopa ilmasta käsin, huomaa terävä katseeni niiden mustat kiilusilmät yleensä ennen kuin ne ehtivät iskeä. Mutta tästäkin huolimatta nuo hämärät hemmot ovat päässeet toisinaan yllättämään. Ei ole mitenkään mukavaa avata silmiään ja heti ensimmäiseksi nähdä ison, lihavan pitkäkoiven tuijottavan kahden sentin päässä naamasta. Tai huomata, ettei kutinaa aiheutakaan hiukset, vaan rintaa pitkin kipittävä verenhimoinen lukki. Kesällä eräs pörriäinen onnistui navigoimaan tiensä suoraan paidan kauluksesta sisään, ja epäilemättä se oli siivet kasvattanut hämähäkki.

Eikä riitä, että olen joutunut koirien, kissojen ja ötököiden jumaloimaksi, on minua myös sammakko stalkannut, kani kosiskellut ja tirpat tuijottaneet. En vain voi sille mitään, minussa on jotain eläimellistä vetovoimaa. Sanan varsinaisessa merkityksessä.