Tupakointi ottaa kunnon päälle. Ja aiheuttaa naapureille taas lisää ihmeteltävää. Siis mikäli he eivät jo olisi turtuneet kummallisiin touhuihini. Olen nimittäin kaikesta huolimatta jatkanut kuntokuuriani, mutta vain sellaisissa tilanteissa, joissa koirat eivät pääse tökkimään kylmiä neniään lämpimälle iholleni. Tämä on täysin mahdotonta sisätiloissa, vaikka olisin verhonnut itseni kokovartalokumipukuun ja burkhaan. Silti jostain nuo kärsäkkäät löytäisivät paljaan kohdan josta olisi täysin mahdotonta pitää nokkaansa erossa. Parhaimmat mahdollisuudet onnistua ovat siis silloin, kun urheiluterroristit ovat oven toisella puolella lukkojen takana.
Naapurit saavat siis useamman kerran päivässä kunnon penkkiurheiluannoksen, kun treenaan terassilla savuja vedellen. Ensin on vuorossa kulttuurielämyksiä baletin muodossa. Pohjelihakset pinkeytyvät useita kertoja päivässä esitettävän Joutsenlammen näytöksissä, kun varvistelen yrittäen samalla pitää tasapainoni. Tämän jälkeen lihakset rentoutetaan sadan metrin paikallaan juostavalla sprintillä. Tässä lajissa ei paljon mitaleita jaeta, sillä en koskaan pääse maaliin..
Seuraavat lajit ovat yhtä mielenkiintoisia seurata, kuin uppopallo tai shakki. Näyttää siltä, kuin kaikin voimin yrittäisin pysyä pystyssä, kun jännitän naparetkivarusteitteni suojissa vatsalihaksiani tai istumalihaksiani. Mikäli on pimeää, saatan leikkiä mäkikotkaa joka on juuri hyppyrin nokalla ponnistamassa, ja näin treenata reisiäni. Myöskin viimeinen laji on suoritettava vain hämäränaikaan. Se onkin kaikkein jännittävin kamppailu. Kumpi voittaa kädenväännön; minä vai minä? Hermoja kutkuttavan tasaisen taiston jälkeen julistaudun voittajaksi, ja saan vihdoin tumpata tupakan ja valua puuskuttaen sisälle lepäämään.
Olen tässä miettinyt tupakoinnin lopettamista. Eihän moisesta paheesta ole kuin harmia..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti