Koirilla ja kissoilla on maaginen maha: Heti kun ne kääntyvät selälleen paljastaen karvaisen vatsansa, on joku oitis rapsuttelemassa tai pöristelemässä, samalla ehkä jopa puhellen pehmoisia. Sille ei vain voi mitään, karvamahan vetovoima on vastustamaton. Ja voi että kuinka ne näyttävätkään autuailta kölliessään siinä krahnuteltavina. Kadehdittavan onnellisilta suorastaan. Mutta ei tuo toimi ihmisillä, tuo kellahdus ja muka niin viaton venyttely. Olen kokeillut. Eikä kukaan ole vielä tullut pörisyttelemään mahaani, mikä on kyllä aika epäreilua. Minulla on sentään karvattomampi, mutta silti pehmoisempi vatsa.
Koirat saavat erityiskohtelua myös kyläreissuilla. Ihmisvieraat tervehditään monotonisella yhden tavun äännähdyksellä, mutta heti koiran huomattuaan ääni nousee oktaavilla, ja sanoja tursuaa suusta niin ettei perässä meinaa pysyä. Jossain vaiheessa muistetaan, että koiran mukana taisi tulla joku muukin, ja huikataan että hae sieltä kahvia, mutta mitään kastamista ei kyllä ole. Keittäessäsi itsellesi kahvia, kuulet yletöntä lirkutusta toisesta huoneesta, ja pian sieltä tullaankin jääkaapille ja kaivetaan kaikki herkut esiin. Ei sinulle tarjoiltavaksi, vaan koiralle. Eikä mitään järkevää keskustelua saa aikaiseksi, sillä kaikki asiat täytyy kysyä ja tarkistaa koiralta. "On se ilmoja pidelly, eikös olekin Turre? Kylläpä tänään oli rankka päivä, olikos sullakin Turre? Mitäs Turre sanoisit, jos.."
Kissat taas ovat niin pieniä, että saavat ahdettua itsensä kaikkiin mukaviin paikkoihin. Kuten esimerkiksi ikkunalaudalle: Siinä ne retkottavat ja ottavat aurinkoa samalla kun alapuolelta hohkaa patterin ihanaa lämpöä. Ne turjakkeet mahtuvat myös siihen pieneen aurinkoplänttiin, joka paistaa verhojen raosta sängylle. Vaikka asettelisi itsensä kuinka kiemuralle ja mahdollisimman pieneksi, ei auringon lämmöstä saa nauttia kuin toinen pohje tai kolmannes lapaluusta. Tosin siitä on nautinnollisuus kaukana, sillä kohta täytyy jonkun tulla auttamaan niskan taa juuttuneen polven kanssa.
Katkera olen eläimille myös siitä, että ne saavat rauhassa olla tökeröjä. Siis jos vaikka tulee vieraita kyläilemään, niin ei kukaan sano poikkipuolista sanaa kun koira kääntää nenänsä poispäin ja alkaa nukkua jättäen vieraat viihdyttämään itse itseään. Eikä kukaan sano syliin tunkevalle kissalle, että menetkös siitä. Ei, siihen se saa tulla pötköttelemään ja käpertyä kerälle kyläilijän vatsan päälle. En minä vaan saa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti