Kyllä tämä on niin vaikeaa ja raskasta aikaa tämä joulun aika! Ensinnäkin on joululoma, eikä silloin ole oikein muuta tekemistä kuin olla. Eikä oleminen todellakaan sovi minulle. Järki lähtee. Se viimeinenkin hiven. Eikä sitä luppoaikaa tietenkään voi käyttää mihinkään hyödylliseen, sillä onhan loma; silloin lomaillaan.
Jouluun kuuluu olennaisesti tietysti syöminen. Mutta sekin ottaa hermoon. Siinäkin kun on omat jujunsa: Esimerkiksi joulutortut täytyy näriä sakara kerrallaan, ja hillo-osa viimeisenä. Samalla systeemillä syödään myös piparit. Ja kinkku.. Aaahh, tuo joulun kohokohta! Se täytyy paistaa jo ennen jouluaattoa, sillä eihän sitä muuten ehdi syödä kotona kun ravaa ympäri maailmaa sukuloimassa ja syömässä kinkkua. Eikä sitä muualla kehtaa syödä niin järjettömiä määriä kuin tekisi mieli. Ei, omassa jääkaapissa on oltava kinkku, josta voi iltasella käydä veistelemässä itselleen hiukopalaa.
Kaikista pahinta joulussa on lahjat. Ihmiset, jotka väittävät olevansa ystäviäni, ovat huomanneet pienoisen malttamattomuuteni lahjojen suhteen, ja jo monta viikkoa ovat julmasti kiduttaneet minua poloista. Aina sopivan tilaisuuden tullen on vihjailtu, että "mäpäs tiedänkin mitä saat lahjaksi Pukilta, lälläslää!". Tosi aikuismaista käytöstä, hei! Jos ei olisi joulu, eli anteeksiantamisen aika, mököttäisin teille ainakin viiskytmiljoonaa vuotta! Ainaski! Ja kaiken lisäksi siellä täällä on vastaani tullut paketteja, joissa on minun nimeni, mutta siltikään en ole saanut avata niitä! Miksen?! Jos niissä kerran selvästi lukee nimeni, ovat ne näin ollen minun ja saan tietysti tehdä niillä mitä haluan. Ja haluan avata ne. Nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti