perjantai 17. joulukuuta 2010

Manimal

Miehet sitten ovat rasittavia. Kaikissa lajeissa, niin ihmisissä kuin koirissakin. Ihmismiesten rasittavuuksista saisi niin pitkän postauksen, etten sitä ala edes kirjoittaa. Tyydyn heidän kohdallaan vain toteamaan: Miehet, hhhhh!!

Mutta kiitettävästi tuo mieskoirakin on oppinut kaksijalkaisilta tovereiltaan kaikki kikka kolmoset emäntänsä heikkohermoiseksi saattamiseen. Viimeisin koitos käytiin juuri äsken, kun oli mani- ja pedikyyrien aika. Tytöt antoivat luonnollisesti omat kyntensä leikellä lähestulkoon ilman kommervenkkejä, mutta raavaat uroothan eivät moisesta välitä! Paikalle kyllä saavuttiin kun käsky kävi, vaan siihen se yhteistyöhalukkuus jäikin.. Ja voin kertoa, että niitä sorkkia siistiessä tuli testattua emännän kunnon kestävyys sekä notkeus oikein viimeisen päälle.

Toinen kamala emännän keksintö on harjaus. Eihän miehet jatkuvasti itseään puunaa, vaan luonnollinen metsien mies on se, joka naisiin vetoaa. Muka. Tai kyllä rintakarvat saa laittaa ojennukseen, sehän vain lisää macho-efektiä, kunhan pitää näppinsä erossa Pyhästä Pistoolista ja sitä ympäröivästä alueesta. Joka kattaa tietysti koko mahanalusalueen ja takaliston. Yritä siinä sitten selittää niin kovin avuttoman näköiselle pienelle pojalle, joka tuijottaa silmät lautasina uhkaavasti lähestyviä Vaarallisia harjan piikkejä, ettet aio sille pahaa.

Kaksijalkaisten tovereidensa tapaan, myös tälle nelijalkaiselle on hienovaraisuus täysin tuntematon käsite. Herätyksiä ei esimerkiksi voi hoitaa hellästi, vaan loikataan emännän päälle makaamaan ja tuijotetaan parin sentin päässä naamasta kunnes herään. Paitsi erään kerran, jolloin en ilmeisesti ollut herännyt heti tähän ah, niin ihanaan ja lempeään vihjailuun. Silloin havahduin siihen, kun kaksikymmentä kiloa koiran karvaista ahteria iskeytyi kasvoilleni kesken makoisten unien. Seuraavat viisi minuuttia menikin järkytyksestä toipumiseen koirankarvoja sylkien ja kakoen.

Sitten on sekin vaihe, kun ollaan niiiin lemmenkipeitä. Viattomin silmin katsotaan emäntää ja heilautetaan toiveikkaasti häntää, hivuttaudutaan sohvalle viereen istumaan ja aloitetaan läähätys. Jos siihen ei reagoida, huomaamattomasti hilataan takalistoa lähemmäksi ja otetaan kädestä kiinni. Nyt jo ehkä saadaan katsekontakti, jolloin siirrytään oitis helliin suudelmiin. Ja taas saa olla selittämässä, että tämä ei johdu sinusta vaan minusta..

Mutta eihän tuota mieskoiraa ilman osaisi olla. Urokset ovat omalla yksinkertaisella tavallaan niin kovin suloisia. Lajiin katsomatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti