Sanonta "koolla ei ole väliä" pitää kyllä täysin paikkansa, huomasin sen juuri itse: Kaikista pieninkin voi saada olon kuumaksi ja kaataa kenet tahansa sänkyyn. Poskilla hehkuu hekumallinen puna ja silmät iskevät kipunoita sydämen pamppaillessa epätahtiin. Ahh.. Ihana, ihana flunssa!
Jos minulta kysytään, en ole juuri koskaan kipeä. Mutta minulta ei taideta kysyä. Ja jos kysytäänkin, niin mitään en myönnä. Nytkin peilistä katsoo takaisin punanenäinen ihmisraunio, mutta ehkä tämä on vain allergiaa. Kurkkukipu on tietysti vain ja ainoastaan kuivan ilman syytä, ja heikosta olosta on syyttäminen joulunajan paheellisia syömisrituaaleja.
Silloin kun en kuulosta pubeissa aikaansa viettävältä keski-ikäiseltä naikkoselta, jonka huulen vakiovarusteena on savuava nortti, kuulostan pubeissa aikaansa viettävältä keski-ikäiseltä humalaiselta mieheltä, jonka huulen vakiovarusteena on savuava nortti. Joka aamu tällä viikolla olen herännyt kurkku turvonneena, ja puhuminen on ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus. Nielun turpea olemus on evännyt minulta kaikki sanat, joissa on K-kirjain. Olen siis ikäväkseni ollut pakotettu kieltäytymään siivouspäivästä, lumitöistä ja muista mukavista arkiaskareista, koska en ole voinut vastata "kyllä".
Toinen viehättävä piirre minussa näinä päivinä on ollut aivastelu. Kerroin joskus jollekulle huvittuneena, kuinka pappani aikoinaan kirosi ja manasi aina aivastuksen jälkeen. Kunnes havahduin siihen julmaan tosiasiaan, että olen itse aivan yhtä paha. "Hätsssrkele! Hätssssittu!" Olen ihana, tiedän sen. Mutta kuulemma minulla ei ole pelkoa työttömyydestä: Mikäli puutarhurin ammatti ei ota tuulta siipiensä alle, minulla on loistava tulevaisuus merimiehenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti