Joulumarkkinoilla sitä aina riittää juhlahumua ja tunnelmaa! Iloinen puheensorina kuuluu väentungoksessa, lupsakat kojumyyjät huutelevat tarjouksiaan, ja kahviosta leijailee vastapaistettujen lettujen sekä kuuman glögin tuoksu. Ihmettelenpä siis, missä mahdoin tänään käydä. Eipä ollut humua eikä sorinaa, ei. Tietysti kolmesta ihmisestä saa jo väentungoksen aikaan pienessä tilassa, ja kyllähän seitsemän kojua on jo hurja määrä verrattuna autioon torialueeseen. Kaikki kun on niin suhteellista. Mutta kehtaan väittää, etten tänään ollut markkinoilla. Menin kyllä, mutten siltikään ollut. Huijasivat pahaa-aavistamattoman kulkijan vale-joulumarkkinoilleen, nuo ketaleet. Vaan enpä ostanut mitään. Siitäs saivat. Hähää.
Passiivisella kapinoinnilla olen yrittänyt vaikuttaa myös moniin muihinkin asioihin. Ja kerran olen onnistunutkin: Niin vain loppui aromipesän mainostaminen kun en sellaista ostanut. Enää eivät tyrkytä moista turhaketta ostosteeveessä pitkin päivää ja yötä. Vielä kun ymmärtäisivät lopettaa koko ostosteeveen, niin olisin tyytyväinen. Tai tiedä vaikka olisivat jo lopettaneetkin, teeveetä kun en ole katsonut naismuistiin.
Mutta vielä käyn yhtä suurta passiivista taistoa vääryyttä vastaan aktiivisesti: Jätän aina lukematta Ilta-Sanomista kaikki Rita Tainolan väkerrykset. Mutta siltikin niitä edelleen ilmestyy sinne tasaisin väliajoin, vaikka osoitan mieltäni näinkin voimallisesti. Eivätkö ne ymmärrä, että aivan turhaan mustetta kuluttavat ja saastuttavat luontoa tuolla tavalla. Voisivat printata Tainolan tilalle vaikka kuvia kissoista. Niistä minä tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti