Koirat ovat kieroimpia Luojan luomia otuksia maan päällä. "Ihmisen parhaita ystäviä", ja pah! Katalia ja viheliäitä olentoja ne ovat, ei mitään muuta. Juonittelevia, omistajiensa empaattisuutta hyväksikäyttäviä ja alhaisia rakkeja. Ja minulla on siitä todisteita, kolmen karvaisen ahterin verran, mutta katalin niistä olikin se pienin ja viattomin..
Tuo Pieni ja Viaton tuli kipeäksi, ja tietenkin olin siitä kovin huolissani. Varsinkin kun se vain maata köllötteli eteisen lattialla yksinänsä, ajaen kaikki muut pois. "Voi mamman pientä raukkaa, taitaa olla hirveän sairas" ajattelin hölmösti. Yölläkin vain piehtaroin sängyssä saamatta laisinkaan unen päästä kiinni, kun vain voivottelin mielessäni pikkuiseni huonoa tolaa. Ja täytyihän sitä aina välillä käydä katsomassa, mutta eipä oloni koskaan parantunut; siellä se edelleen vain makasi, raukka, yksinään lattialla. Nyyh..
Vasta seuraavana päivänä pääsin tuon kieron olennon jäljille. Toki se oli oikeasti kipeä, mutta ei läheskään niin raihnainen kuin se antoi ymmärtää. Epäilykset heräsivät kyllä jo aiemmin, sillä ulkona tuo ruoja ei vaikuttanut yhtään sairaalta. Sen sijaan sisällä sen voimat eivät riittäneet muuhun kuin eteisen lattialla makaamiseen. Mutta viimein se teki virheliikkeen ja paljasti itsensä. Majoittuminen eteiseen ei johtunutkaan siitä, että se olisi tahtonut olla rauhassa, vaan siitä, että vieressä oli edelliseltä kauppareissulta tuodut koiranruokasäkit! Se viheliäinen piski vahti ruokaa, ja antoi minun kaikessa rauhassa huolehtia itseni tärviölle!
Ja minä kun sitä niin paijasin ja hellittelin, typerästi kuvitellen sen olevan huonovointinen. Ja tietenkin tuo katala karva-ahteri otti siitä kaiken ilon irti vetäen naamalleen entistä surkeamman ilmeen; "Aiaiai kun olenkin sairas. Voivoivoi minua raukkaa! Miten lainkaan selviän tästä piinasta..? En varmaan mitenkään, ellet sinä rapsuta hieman tuosta noin.." Mutta kaiken aikaa se oli kuitenkin lähes täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tai no sielun voimissa ei ollut vähäisintäkään vikaa, päinvastoin, senhän todisti tuo siekailematon hyväuskoisen emäntänsä hyväksikäyttö.
Ei voi tuntea itseään todella typeräksi, ennen kuin on tullut koiran höynäyttämäksi. Uskokaa pois, minä tiedän..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti